31.12.2001

Seutukaavaan, joka oli hyväksytty 15.11.1996, oli otettu seututien tielinjamerkintä, joka läpäisi sittemmin valtioneuvoston 20.8.1998 tekemään Natura 2000 -verkostoehdotukseen sisällytetyn kohteen.

Seutukaavaa laadittaessa alustavaakaan ehdotusta Natura 2000 -verkostoksi ei ollut käytettävissä.

Tieto valintaperusteina olleista luonnonarvoista ja ehdotuksesta kohteen sisällyttämiseksi verkostoehdotukseen saatiin, kun ehdotus Natura 2000 -verkostoksi pidettiin nähtävillä 7.4. - 6.6.1997.

Tien rakentamisen vaikutukset nähtävillä pidetystä 1.4.1997 päivätystä kohdekuvauksesta ilmeneviin luonnonarvoihin arvioitiin laadittaessa seutukaavaa toteuttavaa tiesuunnitelmaa. Arvioinnissa, joka oli laadittu 1997, luonnonarvot oli inventoitu ja todettu, ettei tien rakentamisella ollut niitä heikentävää vaikutusta.

Tiesuunnitelma oli sittemmin vahvistettu 2.10.1998. Tiesuunnitelman mukaisen sillan rakentamiseen oli saatu vesioikeuden lupa 7.8.1998.

Ympäristöministeriö oli jättänyt 18.2.2000 antamallaan päätöksellä maakuntavaltuuston 15.11.1996 tekemän päätöksen vahvistamatta sillä perusteella, ettei kaavan vaikutuksia Natura 2000 -kohteeseen ollut selvitetty LSL 65 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Maakunnan liitto valitti ministeriön päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle ja vaati kaavan vahvistamista. Valituksensa tueksi liitto viittasi tiesuunnitelman yhteydessä laadittuun selvitykseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että 20.8.1998 tehty verkostoehdotuspäätös ei ollut voinut velvoittaa maakuntavaltuustoa sen hyväksyessä seutukaavan 15.11.1996. Siten vahvistamatta jättämistä ei ollut voitu perustaa vasta valtioneuvoston päätöksen tiedoksiannolla noudatettaviksi tulleisiin LSL 65 §:n säännöksiin.

Lintu- ja luontodirektiivi olivat kuitenkin velvoittaneet valtuustoa ennen valtioneuvoston verkostoehdotuspäätöksen tekemistäkin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valtioneuvoston verkostoehdotuspäätöksen perustana oleva aineisto sekä valitusten käsittelyn yhteydessä saatu aineisto sisälsivät ne tosiseikat, joiden perusteella voitiin oliko valtuusto kaavaa hyväksyessään noudattanut direktiiveihin perustuvia velvollisuuksiaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Natura 2000 -verkostoehdotuspäätöksen asiakirja-aineistoon kuuluneen kartan mukaan kohde oli rajattu käsittämään vain vesialuetta. Kohdekuvauksen mukaan kohteen valintaperusteena oli tältä osalta, että se edusti luontotyyppiä 3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit. Toteuttamistavaksi oli merkitty vesilaki. Laadittaessa luontoselvitys tiesuunnitelman yhteydessä kohteen lajisto ja luontotyypit oli inventoitu ja arvioitu tien rakentamisen vaikutukset niihin. Tiesuunnitelmaa laadittaessa tehdyn arvioinnin mukaan silta, joka tuli vesioikeuden päätöksen mukaan rakennettavaksi niin, ettei joen uomaa korkeankaan veden aikana kavennettu, ei vaikuttanut heikentävästi nähtävilläpidetystä ehdotuksesta ilmeneviin luonnonarvoihin.

Kun luontotyypin esiintymää ei supistettu taikka sen ilmentäjälajien elinympäristöjä hävitetty, eikä yksinomaan visuaalisella haitalla ollut oikeudellista merkitystä, korkein hallinto-oikeus katsoi, että arviointivelvollisuutta ei ollut. Ympäristöministeriön päätös, jolla seutukaava oli jätetty tielinjauksen osalta vahvistamatta, kumottiin ja asia palautettiin ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.

Kuntalaki 104 § 2 mom.
Kunnallislaki (953/1976) 137 §
Rakennuslaki 22 § 2 mom. (493/1968)
Luonnonsuojelulaki 65 § 1 mom.
Luontodirektiivi (92/43/ETY) 6 artikla
Euroopan komissio: Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö, Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset; Luxemburg 2000